Kotiuduttuani terveyskeskuksesta päätin ottaa vielä kerran yhteyttä työterveyteen. En ollut saanut juuri maananataille aikaa ja halusin heti päästä lääkäriin. Soitin työterveyteen ja sieltä luvattiin minulle heti seuraavalle päivälle aika. Kysyin myös, että miten nopeasti niihin tutkimuksiin sitten pääsee. Tehdäänkö tutkimukset heillä vai joudunko yhä odottamaan sinne juhannukseen. Onneksi vastaus oli miellyttävä. Oma lääkärini kirjoittaa minulle lähetteen ja tutkimukset voidaan aloittaa todella nopeasti.

Maananai oli oikeasti aika ankea päivä. Suunnittelin todellakin hautajaisia, mihin haluan minun haudattavan jne. Vaikka järki sanoo, että 90 % rintasyövän läpikäyneet ovat elossa viiden vuoden jälkeen. Mutta minkä sille voi, oma pää käsittelee asioita aina miten sattuu. Yritin järjellä myös ajatella, että hei eihän minulla edes välttämättä ole syöpää.

Tein löydöksen siis viime viikonloppuna. Tilasin ajan terveyskeskukseen, joka oli ensimmäinen kunnollinen virhe. Saman uuden kyhmyn rinnalla minulla on vanha kymy, joka on tutkittu jo vuosita sitten. Koko lääkärissä olo ajan minulla oli sellainen fiilis, että anteeksi minun olevan olemassa. Lopulta hän sitten kirjoiti lähetteen mammografiaan, joka tehtäisiin juhannusviikolla. Miekestäni se tuntui aivan kohtuuttoman pitkältä aikaa, Sitä juhannusviikon jälkeen oli tarkoitus aloittaa kesäloma, se olisikin ollut erittäin mielettävä yllätys.

Kolme viikkoa tuntuu muutenkin ihan kohtuuttoman pitkältä ajalta. Olen tässä viime päivinä suunnitellut hautajaisiani, miten perintö jaetaan, millaisen kuolinilmoituksen halua, ja haluan juhlapaikalla soitettavaan yhden tietyn kappaleen. Ja kun mielikuvitus oikein lähtee liikkeelle, niin se kuolemahan on tulossa ihan juuri just nyt. Vaikka tiedän tasan tarkalleen kuin "helppo" rintasyövästä on parantantua.

Blogi on siis toistaiseksi salainen, omien lasten turvallisuuden vuoksi. Jos joku nyt saattaa minut täältä tunnistamaan, niin toivoisin ettei jutu toistaiseksi vielä lähde elämään. Jos diagnsoosina todellakin on rintasyöpä, niin sen jälkeen avaan blogin ihan kaikkien ihmisten luettavaksi omalla nimelläni.

Tuntuu kurjalta valitaa, että pelottaa tai kuinka päässä liikkuu mitä tahansa asioita. Paljon parempi tilamme on niillä, jotka jo käyvät hoidossa ja ovat mahdollisesti saaneet hyvinkin huonoja uutisia. Kaikki kunnia heille!

Tarkoituksenani on ainakin toistaiseksi pysyä mahdollisimman neuraalina. Ainoastaan muutamalla ihmisellä on tiedossa, että olen menossa jatkotutkimuksiin. Minulla on kaksi lähes aikuisikäistä lasta ja en todellakaan halua huolestuttaa heitä turhan päivän. Kaikkihan voi olla ihan hyvinkin.

Olen siis iältäni 40+ nainen, olen naimisissa ja asun pääkaupunkiseudulla. Teen erilaisia toimistotöitä asiantuntijaroolissa.

Aikaisemmin en ollut ollenkaan niin tarkka rintojen tarkastelun suhteen. Mutta sitten kaksi hyvää ystävää sairastui lähes puolen vuoden sisällä ja se sai omat ajatukset ihan toisenlaisille uniomille. Ensimmäinen sairastui parani ja elää tänä päivänä hyvää ja tasapainoista elämää. Sen sijaan tuo toinen ystäväni katselee minua toivottavasti jostakin pilven reunasta ja lähettää onnen toivotuksia.

Tässä sitä sitten eletään keskellä painajaista, olenko sairas vai terve. Pari viikoa sitten löysin kyhmyn rinnastani, mutta päätin jäädä odottamaan seuraavia kuukautisia. Viikko kuukausien jälkeen kokeilin, ja siellähän se yhä oli. Olen ollut erittäin ahkera rintojen tutkiskelija, koska muutama vuotta sitten paras ystäväni kuoli rintasyöpään.